Vanhan perinteen mukaisesti VIKART – Contemporary Drama Theatre – Lab esitteli uuden esityksensä juuri ennen joulua. Kerron esityksestä hieman myöhemmin, mutta aluksi muutaman sanan teatterista niille katsojille, jotka tulevat siihen ensimmäistä kertaa.
VikArt-teatteri perustettiin kuusi vuotta sitten. Sosiaalisten verkostojen mukaan ensimmäinen esitys pidettiin 1. huhtikuuta 2017. Se oli näytelmä ”Toinen puoli”, jonka ohjaaja Viktor Drevitski lavasti ukrainalaisen runoilijan Viktor Eganovin runojen perusteella.
Ryhmän jäsenten innostuksesta ja energisyydestä kertoo se, että pelkästään ensimmäisellä kaudella teatterilla oli peräti kymmenen tuotantoa!
Vuosien varrella yleisölle esiteltyjä esityksiä ovat olleet Natalka Vorožbitin näytelmään perustuva ”Elefantti puhuu ukrainaa”, ”Muhammed ja minä”, A. Galichin runoon perustuva ”Kaddish”, Marina Djatšenkon ”Ruutana”, Polina Žerebtsovan ”Profeetan tytär” sekä hänen ”Tšetšenian päiväkirjansa”, ”# äitiyden onnellisuus”, ”Exodus”, ”Gandhi oli hiljaa lauantaisin” ja monet muut.
Näytelmien valinta (aina ajankohtainen, aina juuri julkaistu ja joskus ei koskaan esitetty missään, koskettaa yhteiskunnallisia kysymyksiä) määräytyy teatterin nimen mukaan: Uuden draaman teatteri.
Teatterilla (jossain muistaakseni sitä kutsutaan ”teatterilaboratorioksi”) ei ole pysyvää ryhmää. Lähes jokaisen esityksen esittävät uudet amatöörinäyttelijät. Joten teatterin toiminnasta voidaan luonnehtia myös tällä tavalla – tämä on jo vuosia jatkunut (ja hyvin jatkunut) näyttelijäkoulu, näyttelijälaboratorio.
Sen johtaja, ohjaaja ja näyttelijä Viktor Drevitski syntyi 13. marraskuuta 1955 Kalinovkassa, Vinnitsan alueella Ukrainassa. Hän on teatteri- ja elokuvanäyttelijä, ja toiminut näyttelijänä ja ohjaajana monilla teatterinäyttämöillä ympäri maailmaa.
Noh, lähetän teidät Google-hakuun etsimään hänen elämäkertaansa, ja nyt muutama sana uudesta esityksestä.
Uuteen esitykseen Viktor Drevitski valitsi kahden kirjailijan yksinäytökset kokoelmasta ”Tunteiden sanakirja sodan aikana: 20 lyhytnäytelmää ukrainalaisilta näytelmäkirjoittajilta” (Egret / Laertes Books, 2023), joka julkaistiin tämän vuoden lokakuussa Yhdysvalloissa.
Tällä kokoelmalla on oma historiansa.
12.3.2022 Kiovassa suunniteltiin Näytelmäkirjailijateatterin avajaisia. Ukrainalaiset näytelmäkirjailijat Maxim Kurochkin ja Natalka Vorožbit, jotka tunnetaan myös kotimaansa ulkopuolella, kutsuivat suuren joukon lahjakkaita, itsenäisiä, ainutlaatuisia ja monipuolisia kirjailijoita mukaan teatterin työhön. Maxim Kurochkinin pöydällä oli jo pino lyhyitä tekstejä, jotka hänen kollegansa tarjosivat luettavaksi osana teatterin avajaisia.
Mutta 24. helmikuuta 2022 kaikki muuttui yhdessä yössä.
Saman vuoden keväällä halutessaan tukea ukrainalaisia teatterikollegoitaan, John Friedman (yhdysvaltalainen kymmenien venäläistä, ukrainalaista ja valkovenäläistä draamaa ja teatteria käsittelevän kirjan kirjailija, toimittaja ja kääntäjä) päätti järjestää ukrainalaisen näytelmän kansainväliset luennot. Natalka Vorožbitin kautta hän sai tietää Maxim Kurochkinin uusista näytelmistä. Maxim Kurochkin kuitenkin kieltäytyi lähettämästä mitään suunniteltua näytelmästä maaliskuun avajaisia varten. Hän kirjoitti Friedmanille, että nämä näytelmät ”kuuluvat jo toiseen, sotaa edeltävään aikakauteen”. Ja että ”olisi loogista, jos teatterit ympäri maailmaa tilasivat uusia näytelmiä ukrainalaisilta näytelmäkirjoittajilta, jotka kirjoitetaan vaikkakin hätäisesti, mutta nykyisestä sodanajan tilanteesta”.
John Friedmanin ponnistelujen tuloksena projektiin löydettiin rahaa, ja 3. lokakuuta 2023 julkaistiin kokoelma ukrainalaisia näytelmiä, jotka on käännetty englanniksi.
Ja 23.12.2023 Helsingissä, VikArt-teatterissa, sai ensi-iltansa kahden yksinäytöksen näytelmä – Oksana Gritsenkon ”Kusettu panssarivaunu” ja Tetiana Kitsenkon ”Tonja-eukko”.
*
Oksana Gritsenko, ukrainalainen toimittaja, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja. Hän kirjoitti ensimmäisen näytelmänsä ”Sanik” vuonna 2019 suoritettuaan draamakurssit Maxim Kurochkinin ja Anastasia Kosodiyn johdolla. Näytelmä valittiin Ukrainan nykynäytelmien viikon listalle vuonna 2019, ja se esitettiin Lesja Ukrainkan nimessä Lvivin draamateatterissa. Hänen toinen näytelmänsä, Don Juan Zhashkovista, valittiin vuoden 2020 Ukrainan nykynäytelmien viikon ehdokkaaksi. Tämän näytelmän perusteella Gritsenko kirjoitti käsikirjoituksen samannimiseen elokuvaan.
Hän työskenteli myös toimittajana lähes 20 vuoden ajan käsitellen Venäjän hyökkäystä Georgiaan, Ukrainan Euromaidania, Venäjän Krimin liittämistä ja Venäjän sotaa Ukrainaa vastaan.
*
Toiselta kokoelman ”Tunteiden sanakirja sodan aikana” kirjailijalta, Drevitski valitsi näytelmän ”Tonja-eukko”.
Tetiana Kitsenko on näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja. Erikoistunut sosiaaliseen ja psykologiseen draamaan. Lukuisten palkintojen voittaja Ukrainan nykynäytelmien viikolta (Kiova, 2011, 2012, 2013), Drama.UA-festivaaleilta (Lviv, 2012), Sanan kruunaus -kilpailulta (Kiova, 2015), sekä monien muiden ehdokas.
Näytelmä ”Tonja-eukko” oli pitkällä listalla ”Heinäkuun hunaja 2023” -palkinnolle kategoriassa ”Iltalava. Näytelmiä aikuisille”.
*
Näytelmät kertovat huumorilla ja empatialla, kuinka pienten kylien (toisessa tapauksessa Etelä-Ukrainan, toisessa Kiovan alueen) asukkaat katsovat ensin hämmentyneenä, kun venäläiset joukot saapuvat kyliin miehittämään heidät, mutta sitten he alkavat toimia.
Mutta ei, en kerro näytelmän juonta teille. En myöskään kirjoita hyvistä näyttelijöistä ja mise-en-scèneista (näyttämöllepanoista), joita Drevitski osaa mestarillisesti rakentaa. En kirjoita kyynelistä ja hymyistä, jotka vuorotellen ilmestyivät yleisön kasvoille. Varsinkin ne, jotka muistelivat elävästi ensimmäiset päivänsä täysimittaisen hyökkäyksen alkamisen jälkeen. Suosittelen teitä vain menemään tähän esitykseen. En ennakoi näytelmästä syntyneitä tunteitasi – on parempi, jos hoksaat ne itse.
Teksti: Hamdam Zakirov
Kuvat: Vitaly Plutahin
Linkki:
A dictionary of emotions in a time of war. 20 short works by ukrainian playwrights (US, Egret / Laertes Books, 2023): https://www.laertesbooks.org/a-dictionary-of-emotions-in…
Той самий текст українською
(дякую за допомогу одному скромному тільки-я-знаю-кому): https://www.facebook.com/hamdam.zakirov/posts/pfbid0Rxe7Z8J3VSpcYRa3X7anZFB1SXiEgxYFEakEyxVaUz2R9gWnZcJ4q1SbufFKnWp9l